Lapsi ja huonekalut

Osa 1

1-vuotiaan tyttären isänä olen viime aikoina joutunut ajattelemaan kodin sisustusta hiukan uudesta näkökulmasta (noin 70 cm:n korkeudelta). Tarve joillekin muutoksille avautui kun taapero alkoi edetä kahdella jalalla ja pian sen jälkeen kiivetä kaiken alle 40 cm korkean päälle. Tarjoilen seuraavana joitakin hajanaisia ajatuksia turvallisemman arjen puolesta
  

Lapsi tietysti ryntäilee ympäriinsä pää kolmantena jalkana. Oletko koskaan seurannut taaperon innostunutta etenemistä? Tuo sanonta tulee etsimättä mieleen, kun lapsen pää osuu erilaisiin esteisiin ja maahan miltei yhtä säännöllisesti kuin vasen tai oikea jalka.
  

Sorvattu jalka

Tämän vuoksi olen ollut kiitollinen lievään koristeellisuuteen taipuvaisesta huonekalumaustani. Väistämättömät pääkontaktit pöydän- ja tuolinjalkoihin on (lähes) miellyttävä ottaa sorvattuun jalkaan, sellaisessa kun ei ole yhtään terävää kulmaa. 


Eivätkä ne pehmeästi kaareutuvat varhaisrokokoojalatkaan näköjään hassumpia ole, lapsen rinta pysähtyy ulospäin kaartuvaan S-kurviin ennen kuin pää ehtii osua mihinkään. 

Varhaisrokokoo jalka kaareutuu pehmeästi

Sama esteettisperäinen taipumus välttää ankaran suorakulmaisia muotoja on muutaman kerran epäilemättä vähentänyt vaurioita pikkuisen pään kopsahtaessa sohvapöydän reunaan. Pieni profiili matalien pöytien ja tasojen kansissa lisää paitsi kauneutta myös turvallisuutta.

Profiilijyrsintä kansilevyssä

JUVIn tuotteet ovat saatavilla puuvalmiina, joten ennen pintakäsittelyä on reunoja helppo pyöristää lisää hiekkapaperilla tai jopa tehdä profiilijyrsintä. Myös pyöreät ja ei kovin ulkonevat vetimet parantavat turvallisuutta.

Lasiset pöydänkannet kuuluvat täysin subjektiivisen mutta sitäkin jyrkemmän näkemykseni mukaan lapsiperheessä vältettäviin asioihin; olin ehkä 6-7-vuotias kun parivuotias serkkuni rikkoi lasisen sohvapöydän kannen otsallaan. Seuraukset olivat varsin hurmeiset, vaikka peruuttamattomilta henkilövahingoilta vältyttiinkin. Olen myös kuullut riittävän monelta asiakkaalta kauhutarinoita karkaistusta lasista tehdyistä pöydänkansista, jotka ovat lasiin jääneen jännityksen vuoksi yhtäkkiä muuttuneet lähes käsikranaatin voimalla sirpaloituviksi hirvityksiksi. Eräs rouva kertoi kuinka lasinsiruja kaivettiin nahkasohvan sisältäkin. Onneksi kukaan ei ollut kotona pöydän räjähtäessä. Tulkoon tässä sanottua että kyse ei ole ollut JUVIn tuotteista. Eipä silti, ymmärtääkseni lasia karkaistaessa on vain (harvinaisen) huonoa onnea jos sinne jokin epäterve jännitys syntyy.

Lapsiperheessä peilit ja taulut pitää kiinnittää seinään kunnolla, korkeat peilit mielellään myös alaosastaan. Olen huomannut että meillä asuu yksi sellainen alle metrin mittainen jonka mielestä 180 cm korkean kustavilaisen kokovartalopeilin alaosan nostaminen ja taas seinään pamauttaminen on kohtuullisen viihdyttävä tapa viettää aikaansa

Pikku kiipeilijöiden varalta kapeat kaapit on
syytä kiinnittää seinään

Kiipeily on tietysti hauskaa kaikenikäisten kynnelle kykenevien mielestä. Kuitenkin vasta iän myötä saavutetaan kyky arvioida sopivia ja turvallisia kiipeilykohteita, joten kapeat tai vähän syvät hyllyköt ja kaapit kannattaa kiinnittää seinään. Yksikin strategisesti sijoitettu ruuvi tekee ihmeitä. Kun lapsi kasvaa, tulee tarve kiinnittää yhä suuremmat huonekalut, sillä kaapin ovissa roikkuva 20-30 kg painava tenava alkaa saada yllättäviä asioita nurin.

  

Kaikki pikkulasten vanhemmat varmasti siirtävät veitset, pesuaineet, rotanmyrkyt, lääkkeet yms. vaarallisen materiaalin pois lasten ulottuvilta. Alussa riittää laatikoihin ja oven taakse laittaminen, mutta pikku tutkimusmatkailijan kasvaessa tuollainen tavara luonnostaan kohoaa aina vain korkeammalla sijaitseviin säilytyspaikkoihin. Viimeistään kun lapsi osaa kiivetä tuolille ja sitä tietä esim. keittiötasolle on vakavasti harkittava mm. lukollisen lääkekaapin hankkimista.

Yksi näppärä välikausiratkaisu on yksinkertaisesti ruuvata vetimet irti ovista (muista myös irrottaa vetimien kiinnitysruuvit!), mutta tietyissä paikoissa lukko on ainoa oikea ratkaisu. Helposti asennettavia ja hyvän näköisiä lukkoja, avaimenkilpiä ja avaimia on saatavilla JUVI:sta.

Keittiötikkaan siirtäminen pois lapsen ulottuvilta viivyttää kiipeilyä hetken, mutta kannattaa muistaa että jossain vaiheessa lapsi joka tapauksessa pääsee ensin sohvapöydälle, sitten tuoleille ja heti sen jälkeen ruokapöydälle. Näiden huonekalujen on syytä olla tukevaa tekoa ja malliltaan sellaisia etteivät ne mene nurin jos lapsi astuu hiukan huonosti päälle. Tämä sivuaa asiakkaamme kertomaa elämänkokemusta, joka ilahdutti meitä suuresti. Hän sai kuulemma välillä hävetä lapsiaan, jotka silloin tällöin rikkoivat kalusteita ystäväperheiden luona. Lapsiparat kun olivat kotona oppineet että JUVI-huonekalut eivät mene rikki. Ilmeisesti ajatus hajoavista huonekaluista ei sopinut näiden  kullannuppujen viitekehykseen lainkaan.

JUVIn piironkien laatikkopohjat on tehty upottamalla vaneri
puukehikkoon  -  se kestää tällaisenkin leikin. (pahvilevy, joka
on niitattu alhaaltapäin laatikon pohjaksi ei kyllä kestäsi)

Lähes kaikissa JUVIn tuoleissa on H-ristikko,
joka tekee tuolista mahdollisimman kestävän

No, kaikenhan saa hajalle kun oikein yrittää, ja mm. tuolit ovat suosittu rikkomiskohde. Epäkäytännöllisen suuren painon välttämiseksi tuolit on maailman sivu valmistettu melko sirosta puusta. Kun sellaisen kaataa kunnolla, niin saattaahan puu haljeta. Jos ei ensimmäisellä kerralla niin toisella, kolmannella tai kymmenennellä. Onneksi täyspuun korjaaminen ei ole vaikeaa ja nykyaikaisilla liimoilla saumasta tulee jopa kestävämpi kuin ympäröivä puu. Teini-ikäisillä on sisäänrakennettu tarve keinua tuoleilla, mikä on pomminvarma tapa saada tuolin kuin tuolin liitokset auki. Jos niin kävisi, kannattaa heti saattaa tuoli puusepän hellään huomaan – ennen kuin tuoli hajoaa osiin ja syntyy säleitä. Liitoksistaan heiluvan tuolin purkaminen ja uudelleen liimaaminen on vielä helppo huoltotoimenpide. Huomaathan, että lähes kaikissa JUVIn tuoleissa on ns. H-ristikko jaloissa varmistamassa liitoksia. Tällainen rakenne tekee tuolista mahdollisimman kestävän.

Tuolin H-ristikko

Tämän kirjoitti: Kalle